Puoli vuotta YTHS:n terapiaa takana. Vielä 4 kertaa Terapeutila. Aion antaa sille lahjaksi Pentikin vaasin ja itsetekemäkin kaulahuivin. Terapia on todella pitänyt pystyssä. 

Oon ollut vaihteeksi tosi vihainen vanhemmilleni. Luulin, että niiden suhtautuminen mun seurusteluuni olisi vain ajan kanssa pehmentynyt. Nyt on mennyt pian puolitoista vuotta ja ne on yhtä ignooraavia kuin ennenkin. Haistakaa nyt paska. Terapeutti kysyi, tuntuuko musta siltä, että olen pettymys heille. Ehkä jollain tapaa niinkin, mielelläänhän sitä olisi muille mieliksi, mutta ennen kaikkea He ovat pettymys mulle. Siis vittu oikeesti. Kerätkää nyt ittenne ja kohdatkaa mut. 

Joudun kotonakotona olemaan niin ohut. On tietyt asiat, jotka mussa hyväksytään, tuon niitä esille ja saan niistä kiitosta ja tukea niihin  (koulutus, työ, harrastukset), mutta yhtään tunteellisemmat asiat on suljettava ulkopuolelle. 

Tukea tulee, kun heidän mielestään on tukemisen arvoista. Haistakaa nyt paska.